Miksi Kokoomus?

06.01.2021

Liityin Kokoomuksen jäseneksi 2000-luvun alussa aloittaessani yhteiskuntatieteiden opinnot Jyväskylän yliopistossa. Olin pohtinut puolueeseen liittymistä jo aiemmin, nyt ajankohta oli sopiva. Haaveissa oli työ kansanedustajan avustajana. Ennen liittymistä tutustuin muihinkin puolueisiin, mutta valinta osui Kokoomukseen ennen kaikkea mahdollisuuksien tasa-arvon takia.

Kokoomuksen arvoissa ja tavoitteissa on taustalla vahva ajatus siitä, että kenellä tahansa meistä pitää olla taustoistaan riippumatta mahdollisuus päästää omaan parhaimpaansa. Että, esimerkiksi vanhempiemme valinnat tai syntymäpaikkamme eivät määritä elämäämme tai voi estää meitä tavoittelemasta unelmiamme tai uskomasta parempaan huomiseen.

Jäsenyyteni puolueessa johti nopeasti työpaikkaan Kokoomuksessa, ensin kansanedustajan maakunta-avustajana ja sitten eduskunta-avustajana. Vuodet puolueen palkkalistoilla opettivat vaalityötä, järjestötyötä, yhteistyötä ja asioihin vaikuttamista.

Aika puoluetyössä opetti myös sen, että Kokoomuksessa on katto korkealla ja seinät leveällä, puolueeseen mahtuu varsin monenlaisia ihmisiä ja ajatuksia. Aiemmin se ei juurikaan ärsyttänyt, mutta parina viime vuonna se on alkanut häiritä enemmän. Miksi? Koen vieraaksi sen viime vuosina puolueesta aikaan saadun mielikuvaan, jossa Kokoomus koetaan ihmisten arjesta irtaantuneeksi puolueeksi. Mielikuvaan on syynsä, mutta se on silti kovin kaukana siitä mitä suurin osa kokoomuslaisista aidosti on ja edustaa.

Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käydään keskustelua äänekkäiden ääripäiden äänin. Mielikuvien yleistäminen on tämän pohjalta helppoa. Joskus mielikuvat osuvat aina osittain oikeaan, mutta yhtä usein ne menevät myös ohi. Kokoomuslaiset ajattelevat varsin monella tapaa esimerkiksi sosiaaliturvasta. Työ ei ole parasta sosiaaliturvaa, mikäli et ole työkykyinen. Etkä saa välttämättä rahojasi millään riittämään, vaikka olisit kuinka hyvä laskemaan niitä. Nämä esimerkit muutamaan viimeaikaisen keskusteluun viitatakseni. Näistä keskusteluista jää puuttumaan inhimillinen puoli.

On monta muutakin näkökulmaa ja asiaa, jotka jakavat jäseniä. Kokoomuslaisia yleistävät mielikuvat jäävät elämään, eikä niitä ole kovin helppo oikoa. Esiin nostetaan aina se ikävin ja kärjekkäin mielipide ja sen pohjalta syntyy sitten mielikuva, joka on mitä on. Sitä mielikuvaa haluan olla muuttamassa.

Kokoomuksessa on myös meitä, jotka haluavat nostaa esiin nykyistä enemmän inhimillisiä teemoja. Jokaisen arkeen liittyviä asioita. Hyvinvoinnin edistämistä. Tämä puoli Kokoomuksesta jää usein näkymättömiin, kun puheiden pääpaino on taloudessa. Mahdollisuuksien tasa-arvo on jäänyt muiden puheiden varjoon, vaikka ajatuksena sen pitäisi olla nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

Sosiaalisessa mediassa usein ihmetellään, miksi ei vaihdeta puoluetta, jos äänekkäimpien teemat eivät vastaa omia. Ei ole sellaista puoluetta, jonka jokaisesta asiasta voisi olla samaa mieltä. Ja ei moninaisuus ole pahasta, jos arvot ja iso kuva kohtaavat.

Haluan siis omalta osaltani olla kehittämässä mielikuvaa Kokoomuksesta. Olen työskennellyt viime vuosina tehtävissä, joissa huono-osaisuus ei ole jäänyt vieraaksi. Olen nähnyt selkeästi miten erilaisten haasteiden parissa ihmiset taistelevat. Miten elämä hyppää raiteiltaan sairastumisen tai työttömyyden johdosta. Miten pitkäaikainen yksinäisyys vaikuttaa. Toivottomuutta, kun ei saa tarvitsemaansa apua. Mitä osattomuus on, miten sinnitellään pienillä tuloilla ja miten saadaan pieni toivon kipinä, kun joku huomaa ja kuuntelee.

Annan näille työkokemuksille omassa ajattelussani ison arvon. Ne on avanneet silmäni ja auttavat ymmärtämään ihmisten erilaisia elämäntilanteita. Ei ole yhtä ratkaisua, jolla voidaan poistaa työttömyys tai lisätä osallisuutta yhteiskunnassa. Tarvitaan useita oikeita tekoja ja pitkäjänteistä työtä asioiden muuttamiseksi. Osaltaan näistä syistä innostuin aloittamaan sosiaalityön opinnot, joita jatkan parasta aikaa kohti aineopintoja.

Miksi siis Kokoomus? Kokoomuksessa on paljon inhimillistä ajattelua, jonka pitää saada yhteiskunnassa enemmän tilaa. Samaan aikaan Kokoomuksella on myös uskottavimmat ratkaisut yhteiskunnan rakentamiseksi niin, että meillä on myös varaa välittää ja ajatella inhimillisesti.

Uskon edelleen, että Kokoomuksessa on parhaat mahdollisuudet olla edistämässä toivoa ja toteuttaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, joka on jokaisella meillä eri näköinen. Se vaatii erilaisten elämäntilanteiden ymmärtämistä, mutta ei ole mahdotonta.