Oppivelvollisuuslain lupaus on lunastettava

Kevätlukukauden 9. luokkalaiset ovat ensimmäisiä nuoria, joita laajennettu oppivelvollisuus koskee. Vuoden päätteeksi presidentti vahvisti paljon puhututtaneen oppivelvollisuuslain, joka astuu voimaan elokuussa, mutta hakeutumisvelvoite astui voimaan jo vuoden alussa. Uudistuksen toimeenpano toteutetaan kunnissa haastavassa ajassa ja pitkälti tulevan kevään aikana.

Oppivelvollisuuslain tavoite, jokaiselle nuorella toisen asteen tutkinto, on tulevaisuuden työllistymisen näkökulmasta tärkeä. Mutta myös nuoren itsetunnolle, kun hän saavuttaa elämässään yhden merkittävän tavoitteen. Jotta tämä tavoite saavutetaan, nuorten tuki- ja ohjauspalvelut täytyy toimia nykyistä paremmin.

Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä vähemmälle huomiolle jäi koulutuksen keskeyttämiseen johtavat syyt. Uudistustyössä ei kiinnitetty riittävästi huomiota nuorten moninaisiin haasteisiin ja elämäntilanteisiin, jotka ovat keskeyttämisen taustalla ja haastavat uudistuksen tavoitteen toteutumista.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei ole siten pelkästään koulutuspoliittinen kysymys. Koulutuksen keskeyttämisen taustalla on moninaisia haasteita nuorten elämässä, mm. mielenterveyden haasteet. Sosiaali- ja terveyspalveluilla ja kuntoutuksella on iso rooli uudistuksen tavoitteiden toteutumisessa. Nuoret tarvitsevat matalankynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluita, nuorten terapiatakuu tulee toteuttaa ja kouluissa tehtävää nuorisotyötä lisätä ja kehittää. Unohtamatta myös perheille tarjottavaa tukea.

Lainsäädännön arviointineuvosto totesi omassa lausunnossaan, että oppivelvollisuuslain keskeisin ongelma tavoitteiden saavuttamiseksi on toisen asteen opintojen keskeyttäminen. Laki itsessään ei ehkäise koulutuksen keskeyttämistä. Meillä on isoja haasteita ratkaistavana: koulukiusaamiseen puuttuminen, riittävät tuki- ja ohjaus kouluihin ja ammattilaisille aikaa nuorille, sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja tuki myös nuoren perheille. Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja jopa uusia toimintatapoja, jotta uudistuksen tavoite voi toteutua kaikkien nuorten kohdalla.

Emme voikaan tuudittautua siihen, että laki itsessään vähentää koulutuksen keskeyttämisiä. Voisiko Espoon olla suunnannäyttäjä myös muille kunnille siinä, miten täällä resursoidaan ja kehitetään palveluita ja tuetaan nuoria, jotta he saavat eheän koulupolun? Laki on antanut nuorille lupauksen tuki- ja ohjauspalveluiden riittävyydestä. Tämä lupaus on nyt lunastettava.